Unisia kettuja

Ompelujumi selätetty ja sentään yksi body saatu valmiiksi! Meillä ei oikein olla nukuttu päikkäreitä, joten tämän äidin ompeluaika on ollut kortilla. Ehkä lukon avautumista avitti se, että tajusin koon 62 jäävän hyvää vauhtia pieneksi ja keskeneräisten laatikossa oli vielä pari tuota kokoa olevaa. Yksi yökkäri ainakin on jo pieni, joten sitä on turha edes jatkaa valmiiksi kiireellä.. Nämä on näitä.

 Kaavana Paapiin kirjasta se kietaisumalli, koko 62.

 

Mutta onneksi edes tämä ja sit yökkärit on kokonaan pieniä, että tässähän puskee melkein kuin dedis päälle ja hikeä pukkaa. Olen myös tilannut sellaisia kangasherkkuja, että pakko päästä ompelemaan.

Mutta tällä erää näihin tunnelmiin, menen takaisin tuijottelemaan, kun pojat nukkuu! Palailen piahkoin vielä äitiys- ja imetysvaatteiden, sekä arvonnan kera <3

Kauniita unia!

Ensimmäinen ompeluni synnytyksen jälkeen oli suureen tarpeeseen ja edelleenkin heittelen ajatusta toisen samanlaisen tekemisestä, mutta jostain syystä se aina jää ajatuksen tasolle. Tämä kuitenkin pyörii useamman kerran viikossa pesukoneen kautta takaisin käyttöön. Kyseessä on tietenkin imetysyökkäri! Synnäriltä kotiuduttuamme samantien vilustutin itseni. Nukutaan kaikki samassa sängyssä ja olen itse tottunut nukkumaan peitto korvissa. Saan heti kurkun kipeäksi ja äänen käheäksi, jos niska ottaa vähänkään kylmää. Voitte kuvitella, että peitto ei ole kovin korkealla, kun vauva nukkuu saman peiton alla ja pääsääntöisesti on jossain rintasi korkeudella. Niimpä melkoisella kiireellä tein itselleni selästä umpinaisen yökkärin, minkä kuitenkin saisi edestä auki. Ja mikä tärkeintä, millä voi myös köllötellä koko kotipäivän, jos niikseen tulee. Pelasin varman päälle ja tein selkään sisäpuolelle vielä niskasta lapaluiden päälle tulevan kaitaleen merinovillasta, eipä muuten ole ollut enää ääni käheänä tai kurkku kipeä.

Kaava on ottobren lasten lehdessä ollut naisten yökkäri (tämä oli joku joulu/talvinumero), johon lisäsin nepparilistan. Mitoitus oli reilua ja tämä on tehty kokoa pienempänä ja ilman saumanvaroja, silti on tilaa.

Neonletti

Tiedostan toistavani itseäni, sillä ei ole kauaa, kun julkaisin samalla kaavalla tehdyn jumppiksen tänne blogiin. Mutta tiedättekö mitä! Lapset kasvaa ihan hitonmoista vauhtia. Se edellinen, mihin kuvanottohetkellä poikani melkein hukkui, on nyt just sopiva. Mikä tarkoittaa sitä, ettei se pian enää mene päälle. Päätinkin hypätä yhden koon yli ja sinnitellä edellisellä mahdollisimman pitkään, sekä käyttää tätä hieman reiluna. Veikkaisin, että tämä on siis meidän luottovaate alkukesästä, kun ei ole vielä kunnolla lämmintä. Tai jos menemme pohjoiseen. En halua olla ilonpilaaja, mutta pohjoisen kesä on lähinnä vitsi. En muista yhtään juhannusta ilman villasukkia, pipoa ja pitkiä lahkeita/hihoja. Hyvällä mäihällä tämä menee vielä syksylläkin!

 

 Meillä oli tänään ompeluryhmässämme Vimma-haaste, jossa piti myös tehdä jotain toisin, mitä yleensä. Nostin kaikki kyseisen merkin kankaat esille ja koska olen aikatauluoptimisti (toisinsanoen aina myös myöhässä), minulla oli lähes jokaisesta kankaasta joku visio. Yllättäen en ehtinytkään kovin pitkälle ompelulistalla, sillä vasta annetut rokotteet saivat Rafaelin valvomaan koko yön, päivän ja oma aikani näin ollen valui johonkin ihan muuhun kuin ompeluun. Voipi olla, että jatkan listaa heti huomenissa. Ainakin muutama imetysvaate lisää on ajatuksissa. Mitäpä sitä muuta kuin lastenvaatteita ja imetystä. Ehkä sitten joskus taas!

Itselleni uutta oli vetoketjun päähän ommeltava kaitale, joka helpottaa saumurilla hurauttamista tuosta vetskarin kohdalta. Olen aina ollut laiska ja surruuttanut vain menemään, ehkä hieman hidastaen vetoketjun paikkeilla. Olen kyllä katkonut muutamat neulatkin, joten en välttämättä suosittele. Tämä onnistui yllättävän helposti ja kiva testata jotain uusia temppuja. Samoin vuoritin hupun, mitä yleensä en jaksa tehdä.

Kaavana jälleen Jujunan Hiiop. Tällä kertaa pituudeltaan koossa 74, leveydeltään koossa 68, huppu koosta 62 ja lahkeet 3cm pidennettyinä. Sovituskuvaa tulee, kun malli saa seuraavan kasvupyrähdyksen.

Elena

Imetysvaatteet.. Aluksi ajattelin, etten siihen veneeseen hyppää, yh ne on rumia ja mitä niillä sitten tekee, kun ei enää imetä. Kolme kuukautta vain parilla imetyspaidalla ja kappas, kun mieli onkin muuttunut. Sitä paitsi, jos hyvin käy, niin imetän vielä pitkään ja sen jälkeen ne vaatteetkin on varmaan jo parhaat päivänsä nähneet. Ainakin tällä pesutahdilla.

Sain onnekseni testiin Jujunalta uuden imetysvaatemalliston kaavapakettia ja ensimmäisenä hurautin siitä Elena-mekon. Olen päättänyt, että kun jotain ompelen meidän perheeseen/lahjaksi, niin kankaat täytyy löytyä kotoa ja uusia ei siihen tarkoitukseen osteta. Kovin montaa tarpeeksi isoa kangasta ei ollut, mutta just sopiva ohuempi trikoo Marimekolta valikoitui sitten kesää silmällä pitäen, vaikka tiedän, että moni varmasti ajattelisi tämän mallin nimenomaan jostain paksummasta (mutta koska imetyshormonit ja aina hiki). Nyt voin siis jatkaa julkisilla paikoilla vilauttelua ihan rauhassa!

Otin kaavan normaalin kokoni mukaan ja tarkistin mitat vielä kaavasta. Halusin mekossa olevan sen verran väljyyttä, että imetysluukkua on helppo nostella. Varmasti jopa kokoa pienempi olisi mennyt, ihan mistä itse kukainenkin tykkää!